5.11.1997

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 3.1.1995

Riidattomat tapahtumatiedot

A:t olivat luovuttaneet omaisuutensa erikseen konkurssiin 16.9.1993. Valvonta konkursseissa oli tapahtunut 11.1.1994.

A:t olivat useita vuosia käyneet siviilioikeudellisena yhtymänä vastavuoroista kauppaa Meira Nova Oy:n kanssa. A:iden toiminta oli kausiluonteista. Toimitukset yhtiölle olivat tapahtuneet pääasiassa syksyllä. A:iden ostot yhtiöltä olivat yleensä olleet suuremmat kuin yhtiön ostot A:ilta. Meira Nova Oy:ltä olevia ostovelkoja oli lyhennetty myös A:iden tavarantoimituksista aiheutuneiden laskujen kuittauksilla. Tämä oli ollut vakiintunut kauppatapa. Kaupankäynnin määrissä ei ollut tapahtunut olennaisia muutoksia verrattaessa vuoden 1992 kauppaa vuoden 1993 kauppaan. A:iden myynnit yhtiölle kesällä 1993 olivat olleet alhaisemmat edelliseen vuoteen verrattuna.

A:t ja yhtiö olivat 7.10.1992 solmineet suullisen sopimuksen siitä, että A:t suorittivat yhtiöltä tekemänsä ostot käteisellä tuosta ajankohdasta lähtien. Tavarantoimitukset A:ille olivat jatkuneet siten, että he maksoivat uudet toimitukset käteisellä. A:iden vanhaa tilivelkaa oli lyhennetty käteissuorituksilla ja kuittaamalla heidän yhtiölle toimittamistaan tavaroista. Kriittisenä aikana oli lyhennetty velkaa tavarantoimituksilla 30 217 markan arvosta ja 4 000 markan käteissuorituksella.

Kantajien vaatimukset

A:iden konkurssipesät vaativat, että käräjäoikeus takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilain) 10 §:n nojalla peräyttää Meira Nova Oy:lle myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssin alkua tavarantoimituksin tehdyn 30 217 markan suuruisen sekä rahalla tehdyn 4 000 markan suuruisen velanmaksun ja velvoittaa Meira Nova Oy:n suorittamaan konkurssipesille toimitetun tavaran arvon 30 217 markkaa ja suoritetun 4 000 markkaa eli yhteensä 34 217 markkaa korkoineen.

Sopimuksella 7.10.1992 oli tapahtunut sellainen muutos A:iden ja yhtiön välisissä liikesuhteissa, että takaisinsaantiaikana tavarantoimituksin suoritettu 30 217 markan suuruinen velanmaksu oli maksettu takaisinsaantilain 10 §:n tarkoittamalla tavalla epätavallisin maksuvälinein.

Olennainen muutos oli tapahtunut siten, että A:t olivat joutuneet suorittamaan ostonsa käsiteissuorituksilla, kun taas heidän tavarantoimituksensa oli käytetty yhtiön saatavien kuittaukseen. Maksutavoissa tehdyt muutokset olivat tapahtuneet yhtiön painostuksesta, koska se oli lähettänyt useita perintäkirjeitä.

Vaikka suoritukset eivät sinänsä olisi olleet epätavallisia, niin maksutapojen muutos ennen konkurssin alkua aiheutti sen, että peräytettäväksi vaaditut suoritukset eivät olleet tavanomaisia.

Arvosteltaessa 4 000 markan rahasuoritusta erillisenä se ei täyttänyt huomattavuuden vaatimusta. Raha- ja kuittaussuoritusta oli kuitenkin käsiteltävä yhtenä liikesuhteena ja siten kiinnitettävä huomiota suoritusten yhteismäärään.

Vastaajan vaatimukset

Meira Nova Oy kiisti kanteen perusteeltaan ja määrältään sekä vaati sen hylkäämistä.

Kysymyksessä oli pidemmän aikaa yhteisymmärryksessä jatkunut käytäntö liikesuhteessa. Liikesuhteessa ei ollut tapahtunut mitään epätavallista. Ostot olivat jatkuneet ennallaan. Ainoa muutos oli tapahtunut siinä, että A:t olivat halunneet suorittaa erääntyneen tilivelkansa pois. Tämän takia oli sovittu, että tilivelkaa lyhennettiin ja uudet ostot suoritettiin käteisellä. Meira Nova Oy ei ollut runsailla ostoilla pyrkinyt saamaan A:iden tilivelkaa kuitatuksi, vaan Meira Nova Oy:n ostot A:ilta olivat vuoden 1993 aikana selvästi vähentyneet verrattaessa niitä vuoden 1992 ostoihin. Vuoden 1992 aikana kuittauksia oli tehty huomattavasti enemmän kuin vuonna 1993. Kaupankäynnissä ei näin ollen ollut tapahtunut oleellista muutosta. Tilivelkaa oli lyhennetty noin 30 prosenttia eli huomattavasti myös käteisellä.

Liikesuhteissa ei voitu lähteä siitä, että jos tavaraa oli joskus myyty laskuun, sitä aina olisi myytävä laskuun. Suoritukset eivät näin ollen olleet epätavallisia eikä niitä näin ollen voitu takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla peräyttää.

Käräjäoikeuden perustelut

Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu, joka oli tehty myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssihakemuksen tekemistä, peräytyi, jos velka oli maksettu epätavallisin maksuvälinein. Maksu ei kuitenkaan peräytynyt, jos sitä olosuhteet huomioon ottaen voitiin pitää tavanomaisena.

Lain perusteluissa (HE 102/1990) todetaan: "Jos velkasuhteen syntyessä rahassa maksettavaksi sovitun tai edellytetyn velan maksuun on käytetty muuta maksuvälinettä (kuin rahaa, shekkiä tai muuta vastaavaa maksuvälinettä), sitä voidaan yleensä pitää epätavallisena. Varsin tavallinen tilanne on se, että elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö luovuttaa velan maksuksi käyttötai vaihto-omaisuuttaan, esimerkiksi tavaraa liikkeen varastosta. Oikeuskäytännössä on tällöin yleensä katsottu, että velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein, ja maksu on peräytynyt. Jos sitä vastoin esimerkiksi tavaran toimituksista on sovittu velkasuhteen syntyessä ja toimitukset liittyvät velallisen elinkeinotoimintaan, ei maksu ole yleensä peräytynyt. Maksuvälinettä ei yleensä ole myöskään pidetty epätavallisena, jos velallisen ja velkojan välisissä liikesuhteissa on jo kauan käytetty vastaavanlaisia suorituksia maksuvälineinä."

A:t olivat käyneet vastavuoroista kauppaa Meira Nova Oy:n kanssa useita vuosia. A:iden ja vastaajayhtiön välillä oli solmittu 7.10.1992 suullinen sopimus, jonka mukaan A:t suorittivat Meira Nova Oy:ltä tekemänsä ostot käteisellä 7.10.1992 alkaen. Vanhaa, aikaisemman kauppatavan aikana syntynyttä tilivelkaa oli lyhennetty muun muassa kuittaamalla A:iden vastaajayhtiölle toimittamista tavaroista. Takaisinsaantiaikana eli kolmen kuukauden aikana ennen konkurssihakemuksien jättämistä 16.9.1991 tavaratoimituksilla oli lyhennetty velkaa 30 217 markan arvosta.

Sopimuksella 7.10.1992 oli luovuttu velkasuhteen syntyessä sovitusta tavasta maksaa velkaa tavarantoimituksin. A:iden ja vastaajayhtiön välinen liikesuhde oli maksutapojen osalta muuttunut ratkaisevasti. Koska maksutapaa oli muutettu vajaa vuosi ennen määräpäivää ja vastaajayhtiö oli omien tavarantoimitustensa osalta siirtynyt käteislaskutukseen, ei tällaisia suorituksia voitu pitää liikesuhteessa kauan käytettyinä. Maksuvälineen epätavallisuuden arvosteluun ei vaikuttanut se, mikä oli ollut syynä maksutavan muuttumiseen, tai A:iden mahdollinen halu lyhentää tilivelkaansa. Maksuvälineen epätavallisuutta oli arvioitava objektiivisesti. Koska A:t olivat maksaneet tilivelkaansa tavarantoimituksin, oli kyseessä sellainen takaisinsaantilain tarkoittama epätavallinen maksuväline, mitä tarkoitettiin myös hallituksen esityksen (HE 102/90) perusteluissa.

Riidatonta oli, että A:t olivat takaisinsaantiaikana suorittaneet velan maksuna yhteensä 34 217 markan arvosta tavaraa ja käteistä rahaa. Verrattaessa käräjäoikeuden lausumilla perusteilla tätä määrää pesän varoihin kertyneeseen 177 735,20 markkaan käräjäoikeus piti peräytettäväksi vaadittua määrää lain tarkoittamalla tavalla huomattavana.

Maksun peräytyminen takaisinsaantilain 10 §:n nojalla edellytti lisäksi, ettei maksua voitu pitää tavanomaisena. Meira Nova Oy oli asiakirjanäyttönä jättänyt käräjäoikeudelle otteita myyntireskontrasta ja siihen liittyvän yhteenvedon sekä yhteenvedon A:iden pankkisiirroilla tapahtuneista myyntivelan suorituksista ja vedonnut siihen, että liikesuhde oli konkurssiin asettamiseen saakka jatkunut ennallaan. Kaupankäynti ja suoritukset olivat olleet tavanomaisia. Hallituksen esityksen mukaan: "Tavanomaisina voitaisiin pitää sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Yksiselitteisesti ei voida määritellä, milloin maksua voidaan pitää tavanomaisena. Tavanomaisuuden merkitys voi olla erilainen eri takaisinsaantikriteereiden osalta. Esimerkiksi epätavallisten maksuvälineiden käyttöä ja maksun tavanomaisuutta arvioitaisiin olennaisesti samoin kriteerein ja epätavallisin maksuvälinein tapahtunutta maksua voitaneenkin vain harvoin pitää tavanomaisena." Käräjäoikeus lausui tilivelan kuittauksen tapahtuneen epätavallisin maksuvälinein. Se, että tällaisia kuittauksia oli tapahtunut ennen takaisinsaantiaikaa, ei tehnyt niistä mainitun 10 §:n tarkoittamalla tavalla tavanomaisia.

Hallituksen esityksessä todettiin edelleen: "Pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi vuokria, palkkoja tai veroja."

Velan maksu oli ollut pesän varoihin nähden huomattava eikä tällainen huomattava maksu kaikki edellä lausuttu huomioon ottaen ollut tavanomaista. Kyseessä eivät myöskään olleet juoksevat kulut. Kun maksu oli tapahtunut myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää, Meira Nova Oy oli takaisinsaantilain 10 §:n nojalla velvollinen palauttamaan maksun. Koska palautettava maksu osittain koostui 30 217 markan arvosta tavaraa, joka ei ollut enää palautettavissa, tuli yhtiön lain 15 §:n nojalla korvata pesille palautettava tavaran arvo.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus takaisinsaannitilain 2, 10 ja 15 §:n 2 momentin nojalla peräytti A:iden Meira Nova Oy:lle tavarantoimituksin tehdyn 30 217 markan suuruisen sekä 4 000 markan eli yhteensä 34 217 markan velan maksun. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan konkurssipesille yhteisesti 34 217 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.10.1996

Meira Nova Oy valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla A:iden sekä Meira Nova Oy:n välisessä kaupankäynnissä oli useita vuosia noudatettu vakiintunutta kauppatapaa, jonka mukaan heidän välisiään ostovelkoja voitiin lyhentää myös tavarantoimituksin. Osapuolten välillä 7.10.1992 tehty suullinen sopimus siitä, että A:t suorittivat Meira Nova Oy:ltä tekemänsä ostot käteisellä kyseisestä ajankohdasta lähtien, ei merkinnyt mitään muutosta siihen, että Meira Nova Oy maksoi omat ostonsa kuittaamalla saataviaan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että kaupankäynnin määrissä ei ollut tapahtunut olennaisia muutoksia verrattaessa vuoden 1992 kauppaa vuoden 1993 kauppaan, kanteessa tarkoitettua A:iden 30 217 markan tavarasuoritusta Meira Nova Oy:lle ei ollut pidettävä velan maksuna epätavallisin maksuvälinein. Mainittujen seikkojen perusteella tavarasuoritusta oli olosuhteet huomioon ottaen pidettävä myös tavanomaisena.

A:iden 4 000 markan käteissuoritusta Meira Nova Oy:lle oli olosuhteet huomioon ottaen pidettävä tavanomaisena.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, hylkäsi kanteen ja vapautti Meira Nova Oy:n korvausvelvollisuudesta.

Perustelut

A:t ovat käyneet Meira Nova Oy:n kanssa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla kauppapuutarhatoimintaan liittyvää kauppaa usean vuoden ajan. Heidän välisessä kaupankäynnissään on vakiintuneesti noudatettu kauppatapaa, jonka mukaan molemminpuolisten kauppojen laskutusten suorittamiseen on käytetty rahasuoritusten lisäksi myös vastakkaisten tavaratoimituksiin perustuvien saatavien kuittausta. A:iden ostot ovat liikesuhteen aikana olleet arvoltaan suuremmat kuin myynnit, minkä seurauksena he ovat velkaantuneet yhtiölle. Yhtiö on 10.9.1992 päivätyssä vastakuittauskirjeessään myös huomauttanut A:ita näiden erääntyneestä velkasaldosta ja ilmoittanut odottavansa välittömiä suorituksia ja yksityiskohtaista maksuohjelmaa. Niinpä A:t ja yhtiö ovat 7.10.1992 suullisesti sopineet siitä, että A:t suorittavat yhtiöltä tekemänsä ostot käteissuorituksena rahassa kyseisestä ajankohdasta lähtien, kun taas muutoin entinen maksutapakäytäntö jatkui. Yhtiöllä on täten ollut oikeus maksaa A:ilta tekemänsä ostot myös kuittaamalla vastakkaisia aiempiin tavarasuorituksiin perustuvia saamisia A:ilta.

Lokakuussa 1992 suoritettu maksutavan muutos on merkinnyt sitä, että A:iden velkasaldo yhtiöön nähden ei enää tämän jälkeen kasvanut, kun sitä vastoin vanhan velkasaldon osalta maksutapakäytäntö pysyi entisellään.

Maksutavan muutoksen jälkeen vuoden vaihteeseen 1992 -1993 mennessä A:iden tilivelkaa kuitattiin yhtiön ostoilla noin 30 000 markkaa ja tämän lisäksi A:t lyhensivät tilivelkaa rahasuorituksin lähes 20 000 markkaa. Vuonna 1993 aina konkurssien määräpäivään 16.9.1993 saakka maksukäytäntö jatkui siten, että tilivelka lyheni kuittauksilla ennen konkurssien määräpäivää edeltävän kolmen kuukauden ajan alkamista 11 928,80 markan arvosta sekä sanottuna kolmen kuukauden aikana 30 217 markan arvosta sekä A:iden omilla maksusuorituksilla ennen takaisinsaantiaikaa yhteensä runsaalla 5 000 markalla ja takaisinsaantiaikana yhteensä 4 000 markalla. Vanhaa tilivelkaa on siten lyhennetty A:iden käteissuorituksilla ja kuittaamalla A:iden yhtiölle toimittamista tavaroista. Tältä osin käytäntö on vastannut aiempaa osapuolten keskinäistä kauppatapaa. Kaupankäynnin määrissä ei ole tapahtunut maksutavan muutoksen jälkeen olennaisia muutoksia verrattaessa vuoden 1992 kauppaa vuoden 1993 kauppaan. Toiminta A:iden puolelta on ollut kausiluonteista toimitusten yhtiölle keskittyessä pääasiassa syksyyn, minkä vuoksi kaupankäynnin määrissä tapahtuneet nousut syksyn aikana juuri ennen konkurssien alkua ovat olleet luonnollisia normaaliin liikesuhteeseen kuuluvia kauppoja.

Ennen maksutavan muutosta osapuolten kesken on siten vakiintunut käytäntö, että tavarasuorituksia maksettiin paitsi rahasuorituksin myös kuittaamalla vastakkaisia tavaratoimituksiin perustuvia saamisia. Tällainen maksukäytäntö on jatkunut maksutavan muutoksen jälkeen ja myös selkeästi ennen takaisinsaantiaikaa muilta osin, kuin A:iden ostaessa tavaraa yhtiöltä, mikä tapahtui käteissuoritusta vastaan. Näissä olosuhteissa A:iden viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen konkurssiensa alkua yhtiölle toimittamia tavarasuorituksia 30 217 markan arvosta ei ole pidettävä epätavallisin maksuvälinein tapahtuneina.

Takaisinsaantilain 10 §:n nojalla velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy myös, jos velka on maksettu määrällä, jota voidaan pesän varoihin nähden pitää huomattavana, paitsi jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena. Hallituksen esityksen (HE 102/90) mukaan ratkaisevaa ei olisi maksun suuruus sinänsä vaan sen suhde pesän varoihin. Esityksestä myös ilmenee maksun peräyttämistä koskevan säännöksen periaatteena olevan, että objektiivisesti arvioiden epänormaalina pidettävä ja tyypillisesti konkurssin vaikutusten kiertämiseksi suoritettu maksu peräytyisi. Maksun huomattavuuden arvioinnissa on ennen muuta otettava huomioon se, kuinka maksu vaikuttaa konkurssissa saataviensa valvoneiden velkojien jako-osuuksien määrään.

Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että konkurssipesiin on realisoinnissa kertynyt panttioikeuden kohteen ulkopuolisia varoja ja perimiskelpoisia saatavia kaikkiaan 177 735,20 markkaa. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuin perustein, että maksun huomattavuutta arvosteltaessa on vertailukohdaksi otettava pesän varoihin kertynyt 177 735,20 markkaa.

Maksun huomattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki ne takaisinsaantiaikana velallisen suorittamat maksut yhteismäärältään, jotka liittyvät saman tilivelan maksamiseen. Merkitystä arvioinnissa ei ole sillä, minkälaisilla maksutavoilla tai kuinka monessa maksuerässä suoritus on toteutettu. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:iden saman tilivelan maksamiseksi takaisinsaantiaikana toteuttamat maksusuoritukset maksutavasta riippumatta on maksun huomattavuutta arvostettaessa laskettava arvoltaan yhteen.

Riidatonta on, että A:t ovat takaisinsaantiaikana suorittaneet yhtiölle velan maksua useammassa erässä yhteensä 34 217 markan arvosta, josta käteisenä rahana yhteensä 4 000 markkaa ja kuittaukseen yhtiö on käyttänyt yhteensä 30 217 markkaa. Verrattaessa maksusuoritusten yhteismäärää 34 217 markan arvoa pesän varoihin kertyneeseen 177 735,20 markkaan on tämä noin yksi viidesosa pesän varoista. Tämä huomioon ottaen peräytyväksi vaadittu maksu on takaisinsaantilain 10 §:n tarkoittamalla tavalla huomattava.

Maksun peräytyminen sanotun 10 §:n nojalla edellyttää lisäksi, ettei maksua voida pitää tavanomaisena. A:iden maksusuoritukset yhtiölle konkurssiensa määräpäivää edeltävänä kolmen kuukauden aikana ovat yhtiön myyntireskontrasta ja siihen liittyvästä yhteenvedosta saatujen tietojen perusteella olleet normaaleja osapuolten väliseen kaupankäyntiin liittyviä erääntyneitä maksuja koskevia suorituksia, jotka eivät ole poikenneet aikaisemmin jo ennen takaisinsaantiaikaa vakiintuneesta maksukäytännöstä. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että maksusuoritukset näissä olosuhteissa toteutettuina ovat olleet tavanomaisia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.